Olen aina tykännyt isoista sormuksista. Tässäkin asiassa esteettisyys menee funktion ja käytännöllisyyden edelle. Muistan yhdenkin ison sinisen, jota pidin opiskelijana Brittein saarilla ja suren vieläkin joskus sitä, että menin antamaan sen eräälle. Sormus oli muovia, menetys ei siis ollut taloudellinen..
Suomenlinnan käsityöläisputiikissa näin keraamikko Johanna Ojasen sormuksen ja sitä ostosta ei tarvinnut juurikaan miettiä.
Tässä sormuksessa on värit ja muoto kohdallaan. Ja isokin se on. Kerran jo kolautin sen rosteriseen pintaan ja sain ensimmäisen naarmun.
Kaunis ja persoonallinen sormus!
Oi, Suomenlinnaan pitäisi joskus taas päästä. Muutama vuosi sitten kävin viimeksi, ja mieleen jäivät ainakin kauniit napit puodissa… ja ihanat maisemat tietysti myös.
virkattu lintu: Niitä nappeja jäin minäkin haikailemaan.. Tosi kauniita.